Kangasvuokko Palvelutalo/ Yrityshaastattelu

Kangasvuokko,palvelua kuntalaisille!
Kangasvuokko palvelutalo Lappeenrannan Joutsenossa
Toiminta Joutsenon Vanhustentaloyhdistys ry (1972)

Kangasvuokko palvelutalon yksikkö/senioritalo heti terveyskeskuksen vieressä. Ruokapalvelu vanhuksille tulee päivittäin terveyskeskuksesta.Palvelutalossa hissit ja yhteistilat kahdessa kerroksessa.Asuminen neljässä kerroksessa.
Mikä mukavinta myös muille kuntalaisille talossa on allasosasto mitä voi myös tarpeen tullen vuokrata omaan käyttöön,kuntosali sekä muita hoitomuotoja. (valmistui 2007)
Energia talossa on rauhallinen,viihtyisä ja kodinomainen.

Asiakkaina vanhukset,veteraanit,eläkkeensaajat,työikäiset,maa-ja metsätalousnaiset,lapset lista vain mielikuvituksen päässä,mahdollisuuksia moneen.

-fysioterapiaa

-lämpö-ja sähköhoidot
-intialaista päänhierontaa
-vyöhyketerapiaa
-lymfaterapiaa
-akupunktio
-kuumakivihierontaa
-jalkahoito,kosmetologia

Aikaisemmin järjestetty Naisten hemmotteluilta keräsi lähemmäs 120henkeä paikalle.Uusinnalle olisi heti tarvetta.

Lasten allasdiscot ja kynttiläuinnit kaikenikäisille myös suosittuja.

Resurssit eivät aina riitä tapahtumien järjestämiseen.

Toiminta perustuu puhtaasti omaan tuottoon. Toiminta yhdistyspohjaista.

Maksu palvelutalon asukkailla koostuu vuokrista,tarpeen mukainen määriytyvä palvelumaksu,ateriat,pyykkitupa käytön mukaan.
Palvelutalon tiloissa tapahtuu myös erinäisiä kokous ja yhdistystoimintaa mistä myös vuokratuloja.

Palvelutalon toiminnanjohtaja Tellervo Jokinen on vaikuttaja!

Vanhustyön kehittäminen on nähtävästi lähellä hänen sydäntään. Hän on STKL hallituksen jäsen,Socomin (Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus) hankkeissa mukana, Lappeenrannan ja Imatran kaupungin työryhmissä mukana.
Esim.Lappeenrannan kaupungin järjestämässä työryhmässä jossa päämääränä yhteistyö eri yhteisöjen kanssa,synargiaetujen saavuttaminen toiminnoissaan:asuminen,kierrätys ja työllistäminen.

RAHOITUS RAY.:ltä palvelutalolle
-Kangasvuokko palvelukoti sai suunnittelu ja perustamismenoihin puolet haetusta.
-Investointiavustusta turva-ja paloilmoitinjärjestelmän täydennysmenoihin haetun summan.
-toiminnan käynnistämiseen 0 €
toimintaan haettiin yhteensä 1 171 091€ josta toteutui 518 018€
(lähde ray.fi avustustoiminta-kohteet)

Toiminnastaan yhdistyksenä Tellervo Jokinen toteaa "jos rahakirstu on tyhjä se on tyhjä"välillä haastavista tilanteistaan verrattaessaan toimintaansa yksityiseen sektoriin,hän toteaa myös toimintansa olevan yhteiskunnallista yrittäjyyttä, hän kokee olevansa ja toimivansa myös kuin yksityinen yrittäjä vaikka ainut mitä hän toiminnoillaan saa on palkka tehdystä työstä.

Kun Kangasvuokko oli rakenteilla hän otti riskin ja tilasi palvelutaloon heti kerroksia enemmän vaikka tarve,halukkaita ollut vielä tiedossa mutta riski oli hyvin ennakoitu ja tuli tarpeeseen,tarpeeseen jota on vieläkin mahdoton täyttää.
Palveluasuntojen saatavissa oleva tilanne edelleen huono vaikka Kangasvuokon viereen on rakenteilla uusi palvelukoti Eksoten puitteissa.
Hänen mielestään hanke on jo heti alkuunsa liian pieni,hänellä jo jonossa n.20 asukasta ja LauluJoutsen palvelukoti siirrollaan tähän uuteen yksikköön täyttaisi loput tulevat tilat,eli olemassaoleva tarve ei tule tyydytetyksi uudellakaan Eksoten hankkeella.

Toiminnanjohtaja suosii mieluiten pieniä yksiköitä kuin laitostoimintaa. Mitkä mahtavat olla Mehiläisen valvontatoimenpiteet. Onko Yksityistä/kolmatta sektoria helpompi kritisoida julkisesti ja viranomaisten valvoa kuin julkista. Palvelu todellisuudessa luultavammin parempaa aikaisemmin mainituilla sektoreilla.

Toiminnanjohtaja toteaa että yksityistä sektoria tarkastellaan julkista enemmän ja tarkastuksia on tehty myös satunnaisesti ilman aikaista ilmoitusta sille.

Työntekijä pulaa ei vielä alalla ole havaittavissa.

Yhteistoiminta eri yksiköiden kanssa toimisi ehkä toiminta/ virkistyspuolella mutta yhteisistä työntekijöistä hän ei ollut mielissään,toteutuuko toiminta sitten käytännössä kun todellinen tarve iskee parin tunnin viiveellä esim varamiespalveluna,siihen hän ei uskonut.

Kaakkois-Suomi,Kymenlaakso ja Etelä-Karjalan alueen yli 65 vuotiaiden väestönosuus on maamme korkeimpia. (lähde Socom)

TOIMINTA PERIAATE.

JOUTSENON VANHUSTENTALOYHDISTYS RY
Asukkaille tapahtuva palvelu:

Kaksi ryhmäkotia
-huoneita 14 x 38neliötä,henkilökunta paikalla klo 7-22,asukkailla turvahälytysjärjestelmä
-huomioon otettu asukkaan voimavarat ja toimintakyky päivittäisissä toiminnoissa.
-toimintaperiaatteena kuntoutus,=lukutuokiot,jumppahetket,kuntosaliharjoitukset,uintia,musiikkihetkiä,askartelua,leipomista,kilpailuja,bingoa. Myös ulkopuolisia vierailijoita käy säännöllisesti.

Palveluasunnot:
-huoneita 10 x 39neliötä,tupakeittiö,wc/terassi,yhteistilat käytössä
-apua saatavana klo 7-22,sekä turvapuhelin
-mahdollisuus ruokailla alakerrassa (lounas) tai ryhmäkodissa (kaikki ateriat) sekä osallistuaviriketoimintaan.

Senioritalo:
-huoneita 26 x 40/47neliötä tupakeittiö,wc,parveke/terassi

Veteraanitalo:jossa asukkaat ensisijaisesti veteraaneja
-huoneita 15 joista 7/51neliötä ja 8/41,5neliötä
-1kerroksessa sauna ja pesutilat

Rivitalot: 55huoneistoa 6:ssa rivitalossa

Vuokrattavissa olevat toimitilat, hoitopalvelut ja kanttiini  kuntalaisille

Hallitus koostuu Lappeenrannan kaupungin,seurakunnan,pankkien,eläkeläis- ja veteraanijärjestöjen ja teollisuuslaitosten edustajista.

II Välitehtävä

Välitehtävä II :Mihin Yhteiskunnalliseen ongelmaan tahdon Yritystoiminnallani vaikuttaa.

Hoivakoti:  Toiminta joka perehtyy Vanhusten yleisvaltaiseen hoitoon joka kattaa fyysiset, henkiset ja sosiaaliset tarpeet.

Tarve hoitokodeille/kodinomaisille yksiköille kasvaa.Vanhukset asuvat yksin ja ovat useasti liikuntarajoitteisia. Jokapäiväinen toiminta on heille vaikeaa. Toiminta parantaa mikä tässä tärkeintä, vanhusten elämän laatua.
Toiminnalla pyritään tukemaan turvaamaan ja edistämään asukkaiden fyysistä,psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Tunnista 3 sidosryhmää:
Valtio, kunta/kaupunki,omaiset

-Vastuu vanhuksista. Takaamme perus-ja ihmisoikeuksien kattavan elämän.
-vetämisvastuu/rahoitus yksiköllä
-vanhuksilla arvokas ansaittu vanhuus

yhteistyö kaupungin palveluiden kanssa,ajatuksena myös saada vanhukset jotka vielä kykenevät kotonaan asumaan mukaan toimintaan, tutustumaan hoivakoteihin ja asukkaisiin ja vanhuksiin suunnattuun toimintaan kunnassa Tämä parantaisi heidän hyvinvointia sosiaalisesti.
Ihanteena tulevaisuudessa olisi saada nuoret ohjautettua toimimaan vanhusten parissa,yhteinen sosiaalinen vuorovaikutus.

Hyvinvointivaltio?

Vanhukset,ikääntyvät ihmiset. Miten hoidamme vanhuksiamme, vanhempiamme.
Olemmeko sysänneet vanhukset yhteiskunnan ongelmaksi ja onko ongelma ainoastaan yhteiskunnan?

Muutoliikkettä on tapahtunut ja tapahtuu, kohti parempaa toimeentuloa kohti suuria cityjä. Onko niin että esim.kehäkolmosen tuolle puolen siirtyneet ovat "joutuneet"jättämään vanhempansa.
Helsingin väkiluku (2011) 591892 ja Helsingin seudun aluella asuu yksistään n.1,3miljoonaa ihmistä.
Maassamme väkiluku (2010) 5 375276

Ikääntymisen saapuessa vanhukselle etsitään "paikka" jossa hänestä huolehditaan,vanhustenkoti terveyskeskuksen pitkäaikaisosasto,mitä nyt saatavilla. Syvän huokauksen kera jätämme heidät muiden huostaan jolloin syyllisyytemme saa hennon valkoisen harson päälleen ja voimme jälleen keskittyä olennaiseen, uran luomiseen, talonlainan lyhennyksiin,lapsiemme harrastuksiin.

Yhteiskunnassamme vallitsee erillisyys.
Olemme yksin,olemme erillään perheinemme.Emme enää vieraile satunnaisesti koska emme tiedä toisen perheen "aikatauluja"Kylään emme voi mennä ilmoittamatta siitä etukäteen.
Lapset kasvatetaan päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa.

Vanhukset pilaavat meidän suorituskeskeisen yhteisömme. He eivät enää pysty suorittamaan.
He hidastavat kehitystä. Mistä hoitoon tarvittavat rahat?
Päättäjät ovat kuin vahanukkeja tulevaisuuden kauhuskenaarion tajutessaan,näin ei voi jatkua. Mitä he keksivät,jotain on tehtävä vanhusten määrän kasvua pelätessään he keksivät LAIN vanhusten hoitolain!
Onko tämä hyvinvointivaltiollista? Tarvitsemmeko todellakin lain jotta tietäisimme kuinka hoidamme vanhempamme,vanhuksemme? Lain voimallako vain voimme taata ikääntyville Ihmisyyden!?

-Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio 18.2.kertoi johtopäätöksensä vanhustenhoidosta sekä vanhusten perus-ja ihmisoikeuksien turvaamisesta Helsingin Sanomissa.

Paunio kertoi että 20 vuoden ajan kerta toisensa jälkeen puuttuneen samoihin epäkohtiin mutta kehitystä ei juuri tapahdu tai tapahtuu mutta niin hitaasti että sitä on vaikea mitata.
Paunio pyysi lääninhallitukselta selvitystä vanhusten hoitopaikoista. Saamistaan vastauksista sai sellaisen kuvan että todellista laatua ei ole käytännössä kenenkään tiedossa sillä tarkastuksia ei EHDITÄ tehdä edes vuosittain.
(vuosi on kallisarvoinen aika elämänsä ehtoopuolella olevalle!)
Yksityiset laitokset toimittavat tarvittavat tiedot ennen luvan myöntämistä.Sen jälkeen valvonta on sattumanvaraista.
Suomessa ei edes tiedetä kuinka paljon hoitolaitoksia on koko maassa,millaisia vanhuksia niissä asuu ja miten heitä hoidetaan!

Laki=sosiaali ja tervysministeriö,tutkimus=THL ja kuntaliitto,valvonta=aluehallintoviranomaiset ja Valvira
yhteensä näillä tuhansia työntekijöitä ja he eivät edes yhteisvoimin kykene selvittämään perusasioita. (HS)

Vanhemmuus
Millaisen kuvan nuoret saavat vanhemmuudesta ja vastuullisuudesta? Lykkäämme vastuun muille. Työnnämme vanhukset laitoksiin. Lapset päiväkoteihin ja koulu kasvattaa. Lapsillemme haluamme olla hyviä kavereita emme vastuullisia vanhempia. Haluammeko miellyttää niin lapsiamme kuin yhteiskuntaammekin?
Nuoret voivat pahoin. Missä on heidän auktoriteetti,tuki ja turva,rakastava rajat luova vanhempi? Missä on heidän,nuorten vastuullisuus?Yleistyvät yksinhuoltajat puurtavat kahtakin työtä miten he kerkeävät olemaan vanhempi lapselle ja myös korvikkeena isälle/äidille joka on jossain yhteyksien pääsemättömissä.
Ennen lasta/nuorta pystyi ojentamaan naapurin setä,talkkari (ei ole enää) tai yläkerran mummo. Nykyään emme saa hienoin sanoinkaan lähestyä ja puuttua lapsen/nuoren tekemiin epäkohtiin, "älä puutu,ei koske sinua,hoida omat asiasi"

Mikä on oma kohtalomme kun nuorista tulee vanhempia, heistä meidän huolehtijoita ja valtiomme päättäjiä?

Mikä siis avuksi? Emme tunnista vanhusten loppuiän tarvitsemaa arvokkuutta, emme tunnista vastuutamme lapsistamme.Eristäydymme.Haluamme kovasti uudistua ja talous ja teknologia suorittajien toimesta niin tekeekin.
Miksi inhimillisyys ja ihmisyys miksikään muuttuisi,luulemmeko olevamme erilaisempia tunneperältämme kuin esi-isämme vuosisatoja vuosituhansia sitten?Ihmisen läheisyyden tarve,rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve ei muutu,tarve on sama.
Ihmiset hakeutuvat lisääntyvine vaivoineen erilaisiin hoitomuotoihin,etsivät sisäisiä vastauksia muualta kuin siitä tärkeimmästä omasta itsestään.

Yhteisöllisyys kunniaan.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt! Vuosikymmeniä sitten asuttiin yhdessä,vanhukset hoitivat lapset vanhemmat toivat leivän pöytään,kaikki toimi. Jokaisella oli paikkansan ja hänen tarpeensa tuli tyydytetyksi. Lapset saivat isovanhemmiltaan rakkautta ja rauhallista, eletyn elämän tuomaa viisautta "oma laps lapsi lapsenlaps lapsone"vanhemmat elinvoimissaan toivat perheyhteisölle elannon,kiertokulku toimi.
Thaimaassa esim.yhteisöllisyys toimii.Hyvinvointivaltioko? Köyhyyttä paljon. He ovat iloisia ja auttavaisia,antavat vaikka koko omaisuutensa auttaakseen hädässä olevaa,tämähän nähtiin tsunamissa. Heidän elämänkatsomuksesta voisi kenties länsimaa ottaa jotain opiksi

Jokainen ihminen on laulun arvoinen jokainen elämä on tärkeä!

Yhteiskunnallinen ja yksilöllinen vastuu

Talous pyörii, aina ja tavallaan! Jopa järjestelmällisesti. Lamoja tulee ja nousuja noustaan. Oranvanpyörä pyörii,onko niin tapahtunut aina, vain eri aikakausien näköisesti. Seitsemän hyvää ja seitsemän laihaa?! Ongelmana maailmassamme on talouden pyörittäminen ihmisyyden ja luonnon kustannuksella.

Elämme meille tulevaisuudellemme ja jälkipolvillemme tärkeää muutosten aikaa. Elämme maailmassa jossa Ihmisyys on unohdettu. Ulkoinen hyvinvointi täyttää jokapäiväiset ajatuksemme ja siten tekomme. Unohdamme sisäisen hyvinvointimme.

Materialistinen maailma on suorittamista kaiken inhimillisyyden kustannuksella.

Olemme havahtumassa ja avaamassa silmiämme todellisuudelle.

Taannoin oli lööpeissä "viisi toivomusta kuolevalta" mitä tekisin toisin?

Päällimmäisenä oli "tekisin juuri niin kuin itse haluaisin en niinkuin minulta odotetaan ,vähemmän töitä,antaisin aikaa rakkaimmilleni ja ystävilleni jne." Elämän loppumisen kynnyksellä ihminen/suorittaja tajuaa elämänsä asioiden tärkeyden itseään ja muita kohtaan.

Mieleeni on vahvasti noussut saattohoito ja sen toimivuus.

Saattohoito ymmärrykseni mukaan sisältää hoidettavan ja hänen omaistensa tarpeet ja henkilökunnan ammattiosaamisen.

Siteeratakseni Juha Hännistä saattohoito Terhokodista. Suomalaisessa yhteiskunnassa julkisella puolella sairaat ja heidän omaiset jäävät usein ilman tukea,toiminta sattumanvaraista ja suorastaan epädemokraattista!

Juuri näin mutta miksi?

-n.15 000 suomalaista vuosittain on saattohoidon tarpeessa (IS)

-Miten käy omaisten oman terveyden kanssa kun läheisen kuolinkamppailu on kivulias ja tuskainen mitä se jättää jälkeensä he sairastuvat pahimmillaan itse!

-Kivunlievityksestä Hännisellä oli vertaus synnytystuskiin, siinä olemme edistyneet-kivulla ei synnytetä vaan sitä hoidetaan!

Ihminen ja Tuska!

Kuka määrittelee tarpeen tuskan lievitykseen!? Ken sen ansaitsee!? Mittarina pitäisi toimia ihminen itse!

Miten on ihmisen henkisen jaksavuuden puoli niin saattohoidettavan kuin hänen omaisten? Terveyskeskuksen pappi käytetävissä!Kaikki kunnia ja kiitos työtääntekeville papeille ja lohdutuksille.

Omainen on ainut saattohoidossa olevan tuki,terveyskeskuksissa henkilökuntaa ei ole yksinkertaisesti tarpeeksi hoitamaan saattohoidettavan tarpeita niinkin yksinkertaisia asioita kuin syöminen, juominen, lääkkeiden ottaminen yleisesti potilaan tilan tarkkaileminen. Ovet auki käytävälle,helpompi valvoa ja katsoa onko potilaalla mahdollisesti ongelmia!!!

Onko sängyssä makaavan potilaan ongelmat nähtävissä käytävälle? Voimat ovat loppuneet edes piippikellon painamiseen! Ruoka/lääkkeet tuodaan pöydälle ja todetaan että eipä ole ollut potilaalla tarve niitä ottaa ja viedään pois! Potilas nukkuvan oloinen,totuushan on että potilas on tietoinen mutta voimiltaan heikko,elämästä luopuminen täyttää potilaan mielen, tuska on fyysistä sekä henkistä! Henkilökunta alimitoitettua ja heidänkin voimavaransa rajallisia.

Eikö ihmisyyttä enää ole jos olet todettu kuolemaan?

Saattohoidettavalla on tarve saada armollinen, inhimillinen hoito ja johdatus kohtaamaan kuolema, omaisten jaksaminen ja tarpeellinen määrä koulutettua henkilökuntaa joka jaksaa tehdä arvokasta työtään. Ala ei todellakaan ole helpoimmasta päästä.

Yhteiskunta tarvitsee tukipalvelun joka kattaisi asianomaisten käytännönjärjestelyt.

Omaisilta jäisi enemmän voimavaroja olla läsnä!

Henkinen tuki, laskujen maksuista hautajaisten järjestelyihin,tukea omaisia myös kuoleman jälkeen.

Syntymä ja kuolema kuuluvat olennaisesti elämäämme.

Miten osaamme kohdata kuoleman,kuolemamme? Onko Armokuolema mahdollista?

Armokuolema pitäisi olla jokaisen ihmisen omassa päätännässä.

Onko tuskan tuottaminen toiselle oikeutettua? Annammeko ihmiselle vapauden päästä kivuista ilman tuomitsemista? Ovatko nämä asiat vaikeita päättää?

ja kenellä on valta päättää!?

Olemmeko me itse oman maailmamme luojia? Olemme! Vastuu pitäisi siis olla meillä jokaisella,ajatuksistamme ja teoistamme siten myös oman elämämme päättämisestä jos se tuntuu keneltäkin tilannekohtaisesti oikealta.

Antakaamme vastuu sille ken sen tahtoo ilman tuomitsemista!